HARMAAPUKUINEN NAINEN
Minä en katsele sinun silmilläsi. Minä olen sittenkin ollut enemmän katsoja kuin näyttelijätär, mutta minä uskon — älä naura minulle — hyväänkin, mutta minä olen kyllästynyt kaikkeen, hyvät olennot ovat yksipuolisia ja henkisesti köyhempiä. Nyt en usko pahaankaan. Elämä on täynnä vain pieniä neulanpistoja, se on elämän pientä mustaa kostoa.
TAITURI
Pimeä kosto!?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Niin ehkä kaikki maailman pienet sammakkosielut — niin minä niitä nimitän — salaisesti tietämättään muodostavat sellaisen seuran, huutavat turhuuden turulla ja pönkittävät pieniä, lahoovia, mädäntyneitä epäjumaliaan.
TAITURI
Sinä kiersit kysymystäni, jääköön se hämäräksi salaisuudeksi. Mutta sano minulle, enhän minä mieletön näe valekuvia? Valkea sisko, käykö hän näillä kadotuksen kaduilla, minä luulin nähneeni hänet, minä kuulin hänen äänensä? Oliko se unta?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Minä näin kasvinsiskosi. — Minä riistin hänet hänen vallastaan.