KASVATTISISAR
Ikuisuudessa.
TAITURI
Tyhjyydessä.
KASVATTISISAR
Miksi sinä huokasit?
TAITURI
Huokasinko? Ihminen on niin pieni. Elämä on niin lyhyt, mutta unettomat yön hetket, oi, kuinka ne ovat pitkiä! Ajatus seisahtuu ja kimmahtaa jotain mustaa vastaan, väliin se läikähtää minua vastaan niin, että minä kouristun. Silloin täytyy minun syöksyä elämän villiin pyörteeseen. Mutta sielläkin ihmiset ja heidän ajatuksensa kulkevat toistensa ohi vieraina ja kylminä.
KASVATTISISAR
Niinkuin tähdet, aijoit sanoa? Ne loistavat toisillensa. Ne ovat
Ikuisen ajatuksia.