Kauppelin: Kun ei se urkuri jo tule.
(Menee katupeilistä katsomaan.)
Kamreerska: Juorupeilistäkö tekin katsotte ja tähystelette onnenne nousevaa tähteä; ehkä vielä joku tähti loistaa napinlävessännekin.
Rouva Kauppelin: Pormestarilla on jo monta prenikkaa rinnassa. Anders, ihanhan sinä olet punainen kuin palokunnan uusi ruisku.
Kamreerska: Illalla olette jo iloisempia, lyön veikkaa vaikka kaksikymmentä markkaa — apropos Augusta, minulla olisi sinulle hiukan kahden kesken puhuttavaa — että te herra Kauppelin olette valtuusmies. Ja hommaattehan te sitten kekkerit — tai oikein komeat illalliset, eikö niin, Augusta?
Rouva Kauppelin: Kyllä minä toimitan ainakin yhtä upeat kuin Rimpiskä nimipäivikseen.
Kamreerska: Tämän kerron minä kaikille tutuilleni.
Rouva Kauppelin: Jälkiruoaksi oikein jäähyytelöä.
Kamreerska: Niin, niin, vaikkapa oikein puddingia. Mutta mennään nyt sinun puolellesi, Augusta, juttelemaan, minulla on sinulle hirveän paljon puhumista.
(Rouva Kauppelin ja Kamreerska pois.)