Rouva Kauppelin: Eveliina!
Eveliina: Mitä, mamma!
Rouva Kauppelin: Aina sinä vaan kurkistelet katupeilistä.
Eveliina: Mutta se on niin hauskaa ja samalla fiiniä, kuten mamma sanoo.
Rouva Kauppelin: Fiiniähän se on ja kannattaahan meidän yhtä hyvin kuin muidenkin käyttää katupeiliä. Mutta saisit sinä tehdä jotain muutakin, ompelisit koruompelustasi.
Eveliina: Minä näen kaikki meidän kadulla kulkevat ihmiset aina torille saakka, eivätkä ne voi nähdä minua, eikös se ole hauskaa. Hahhaa.
Rouva Kauppelin: Mitä sinä taas naurat. Aina sinä naurat, ei se sovi sivistyneelle tytölle.
Eveliina: Tuolla kulki tohtori Keino ihan kuin pitkä haikara, silmälasit otsalla ja nenä pystyssä.
Rouva Kauppelin: Eveliina! Varo kieltäsi, tohtori Keino on oppinut mies, ja meillä käy vaan hienoa väkeä. Sinun pitäisi häntä kohteliaammin kohdella, kun hän käy perheessämme vierailulla.
Eveliina: Mutta kaupungilla puhutaan, että Keino on Saksassa leivottu tohtori.