Rouva Kauppelin: Sitä parempi.
Eveliina: Hahhaa! (nostaa viisi sormea ilmaan.)
Rouva Kauppelin: Mitäs sinä taas!
Eveliina: Urkuri Virtanen nosti viisi sormea ilmaan. Ai, nyt minä muistan, minullahan on harjoitustunti viideltä.
Rouva Kauppelin: Niin sinun, Eveliina, pitäisi enemmän soitella, meillä kun on ihan uusi pipaniinokin.
Eveliina: Pianiino, mamma. Et sinä usko, kuinka pitkiä ja ikäviä ne variatsioonit ovat, uh, mutta urkuri on hauskan reipas mies.
Rouva Kauppelin: Urkuri, hm.
Eveliina: Mutta kas tuolta tulee täti Sesilia, se vanha tuuliviiri. Ikävä ihminen ja lörpöttelee niin kauheasti.
Rouva Kauppelin: Vai kampreerska. Niin, mutta hänen isänsä oli aatelismies ja sitä paitsi tietää hän aina uutisia. Tosin käy hän hiukan kuluneissa vaatteissa, mutta käytös on moitteeton. Taskurahoja kai taas on lainaamassa. Mutta hän on sentään kampreerska. Hänen miehensä kampreeri oli yhdessä papan kanssa kuvernöörin päivällisillä. (Ovikelloa soitetaan.) Mene avaamaan, Eveliina!
Kamreerska: Päivää, rakas herttainen Augusta. Päivää Eveliina! (Syleilee rouva Kauppeliinia.)