Rouva Kauppelin: Päivää, hyvä oli, ettäs tulit. Minä juuri tässä äsken sanoin, että missä se meidän kampreeskamme viipyy, kun ei meillä käy.
Kamreerska: Rakas Augusta, voi kuinka sinä olet hyvä. Mutta minä olen ihan hengästynyt.
Rouva Kauppelin: Istuhan kultaseni!
Kamreerska: Kiitos, rakas… Oi, kuinka minä olen juossut, ensin kävin nikkarilla, minun kalliin äitini mahonkisängyn jalka oli katkennut, sitten kävin minä ostamassa lankoja, sitten makkarapuodissa, sitten apteekissa, sillä naapurin koirat ovat repineet Pikun pahanpäiväiseksi, sitten kävin minä tohtori Keinon luona, hän pyysi minua lausumaan erästä raittiusrunoa, jonka hän aikoo sepittää, hän lähetti paljon terveisiä.
Rouva Kauppelin: Sehän oli kovin hauskaa.
Kamreerska: A propos. Tiedätkös kun kaupungilla liikkuu ainakin neljä vaalilistaa ja ainakin yhdellä listalla on sinun miehesi nimi. Saan onnitella.
Rouva Kauppelin: Andersia on yritetty jo kaksi kertaa, tokkopa nytkään onnistuu.
Kamreerska: Kolmas kerta toden tekee. Ole huoleti.
Rouva Kauppelin: Mutta Anders epäilee itse ja hän on niin levoton. Viime yönä hän hikoili ja potki kaikki lakanat lattialle eikä saanut ollenkaan unta silmiinsä, sillä tänäpäivänähän se kunniallinen vaali tapahtuu. Jo varhain nousi hän lukemaan kunniallisia asetuksia.
Kamreerska: Kunnallisia asetuksia, tarkoitat.