Eveliina: Ettekö voisi opettaa minua soittamaan tätä laulua: "tyttö se meni niitylle, hihhei, ai, ai, hei niitylle, noita ruohoja leikkaamaan, siellä tuli häntä vastaan yksi riiari, hihhei, ai, ai, yksi riiari, joka vaati sen seisomaan." Minna sen minulle opetti. Se on niin mukava.
Urkuri: Renkutusta vaan, ei se täytä soiton korkeampia vaatimuksia.
Eveliina: No opettakaa sitte "kukkuu, kukkuu"!
Urkuri. (Hyräillen.) "Ruuhet on rannalla pienoiset, kultani sormet on hienoiset." Ah, neiti Eveliina, kuinka teillä on hieno käsi. (Aikoo suudella Eveliinan kättä.)
Kalle: (Oikealta yskien.)
Eveliina: Oh, mikä siellä! Kalle!
Kalle: Onks mestari täällä?
Urkuri: Tomppeli!
Eveliina: (Huutaa.) Pappa!
Kauppelin: (Kirje, mustetulppo ja kynä kädessä.) Mikä hätänä?