Miina: Jo sinä joutavia. Rouva tulee!
Kalle: Avainkimppu helisee.
(Hyppää akkunan luo.)
Rouva Kauppelin: Vieläkö te täällä vetelehditte? Ei työstä tule mitään, jollei vieressä seiso. Miina, mene auttamaan apumuijaa ruoan laittamisessa ja sinä, Kalle, pukeudu herra valtuusmiehen vanhaan hännystakkiin, mutta muista, että et sinä tänä iltana seiso parkkitiinun ääressä. Muistakaa, minä sanon sen vielä kerran! Tästälähin ette saa sanoa: mestari, vaan: herra valtuusmies. Saatte mennä!
Kauppelin: (Paperi kädessä, lukee.) Arvoisat vieraat, arvoisa herrasväki, höm?
Rouva Kauppelin: (Matkien.) Höm. Niin sellaista se on, kun tulee myöhään kotiin Väinölän klubista.
Kauppelin: Mutta, Akusta kulta, eilen oli syytä.
Rouva Kauppelin: Syytä, syytä. Syy sepissä kuin sysissä, se urkuri kai vietteli. Kupariseppä!
Kauppelin: Katsos, kun vaali onnistui kaikkien asianhaarojen ja laskujen mukaan, olenhan minä nyt saavuttanut sen tärkeän päämaalin, johon jo monta vuotta olen pyrkimällä pyrkinyt.
Rouva Kauppelin: Oletko sinä jo lähettänyt kutsukortit pormestarille ja muille?