Kauppelin: Olen, olen. Ja sitten olen minä kirjoittanut puhetta, tässä tärkeässä asemassa, missä nyt olen, täytyy minun tottua sanallani vastaamaan kaikenlaisiin puheisiin ja esiintymiselläni vahvistamaan niiden vaikutusta.
Rouva Kauppelin: Kukahan sen katupeilin on yöllä tervannut? Jestas sentään, minä olen niin vihanen, niin vihanen, varmaankin on sen tehnyt joku Rimpin oppipoika.
Kauppelin: Niin, Rimppi on kukistettu, hänen valtansa on ollutta ja mennyttä, sillä asianhaarojen sitova voima on näyttänyt hänelle hänen oikean paikkansa.
Rouva Kauppelin: Nahkaverstaassa niin, kaikki tässä herroittelemaan. Sinä, Andres, olet itsesi kunnostanut, et sinä sovi enää tähän vanhaan, rähjäävään ja epäsiistiin toimeen, koska nyt olet valtuusmies ja aikasi tästälähin on ylösotettu. Sentähden olen ajatellut, että ostat talon torin varrelta ja me muutamme pois täältä karvarien kulmalta, sillä onhan meillä varoja.
Kauppelin: Sinä voit olla oikeassa, asemani kaupungin asioitten valtuutettuna määrääjänä nykyään aiheuttaa ehkä sellaisen toimituspiteen.
Rouva Kauppelin: Kuules, sinä otat sen ruman nahkakyltin pois, sen sijaan hankimme ulko-oveen kiiltävän nimilevyn: Valtuusmies Kauppelin. Se kuuluu hienommalta.
Kauppelin: Niin, niin, ajatelkaamme toiste sitä asiaa, nyt on kiire.
Rouva Kauppelin: Oletko lähettänyt kutsukortit myöskin tohtorille ja tukkukauppiaalle ja luuletko, että kuvernöörille sopisi…
Kauppelin: Ei, ei, kuvernööri on virkamatkoilla. Olen kutsunut vaan herroja, sillä kuvernöörin päivällisillä oli vaan herroja.
Rouva Kauppelin: Kampreerska sentään on hyvä olemassa näissä vaalikamuissa.