Kauppelin: Tapahtukoon tahtosi, Akusta. Rimpin olen minä myöskin kutsunut.
Rouva Kauppelin: Anders, oletko tullut päästä vialle!
Kauppelin: Olen kutsunut Rimpin siitä ylenmääräisestä syystä, että hän tuntisi alennuksensa minun jalomielisen mennettelytapani johdosta vielä suuremmaksi.
Rouva Kauppelin: No tulkoon vaan, saahan sitten kertoa Rimpiskälleen meidän kekkereistämme. (Rientää akkunan luo ja siirtää kartiinit sivulle.) Kas näin saa Rimpiskä tuolla vastapäätä nähdä kaikki vieraamme ja on kateudesta halkeamaisillaan.
Kauppelin: Akusta, sytytä kattokruunu! — Minun täytyy miettiä pöytäpuhetta, höm.
(Ovikello soi.)
Kamreerska: Oi, rakas Augusta. Minä onnittelen teitä, herra Kauppelin, tuhannen kertaa. Saanko minä oikein sydämmestäni puristaa teidän kättänne. Ette usko, kuinka minä iloitsen teidän menestyksestänne. Koko kaupunki siitä puhuu, lyseon opettajat ovat noloja, parturi joi eilen harmissaan itsensä hutikkaan. Hän oli sellaisessa tilassa, että hänen toverinsa Viktoria hotellista palattua laskivat hänet Bärlundin vedettömään kaivoon, sieltä hänet palovartiat yöllä nostivat. Niin kertoi minulle eläinlääkäri Stumlander, joka sattumalta oli joutunut paikalle.
Rouva Kauppelin: Voi tokiinsa. Tiedätkös hyvä Sesilia, että ovat tervanneet yöllä meidän katupeilimme. Sellaiset yökulkijat pitäisi panna linnaan.
Kamreerska: Soo. Siitä minä en vielä ole kuullutkaan! Kateutta, kateutta! Mutta kyllä minä siitä vielä selvän otan, siitä pitää ilmoittaa viskaalille.
Kauppelin: Ilkityön tekijät ja kadehtijani luulivat tällä edesottamisellaan ehkä pilaavansa minun valtuusmiesiloni, mutta siinä he aivan erehtyvät, tänään, jolloin ystäväni kokoontuvat pienelle juhla-aterialle.