Rouva Kauppelin: Niin, kuules Sesilia, olemme kutsuneet vain herroja.
Kamreerska: Vain herroja?
Rouva Kauppelin: Lukuunottamatta sinua.
Kamreerska: (Itsekseen.) Eivät ole lähettäneet edes kutsukorttia, fi donc!
Rouva Kauppelin: Olimme juuri aikeissa lähettää sinulle kutsukortin, mutta koska nyt satuit paikalle, niin on se kai tarpeetonta.
Kamreerska: (Ivallisesti.) Tietysti tulee tänne tohtori.
Rouva Kauppelin: Tietysti. Hän tulee jo piankin antamaan Eveliinalle oppia. Mutta nyt tahtoisin minä sinulta kysyä neuvoa. Illalliset syödään tietysti (näyttää oikealle) ruokasalissa, mutta mitä sopisi sitä ennen tarjota?
Kamreerska: Kun minun isä vainajallani, joka oli luutnantti ja aatelismies…
Rouva Kauppelin: Sesilia hyvä, sen tiedän.
Kamreerska: Oli maakartano, oli isä vainajallani tapana tarjota jäälikööriä naisille ja seudun parooneille ja muille ylhäisille oikeata ranskalaista konjakkia, joka sitä varten oli tilattu suoraan Ranskasta. Minun isäni oli oikea ritari ja aatelismies, vaikka kateelliset poroporvarit tässä pienessä nurkkakaupungissa väittävät asian vääräksi. Mutta asia on niin, että minun isäni iso-isä saapui tänne Saksasta, mutta jollain selittämättömällä tavalla katosivat laivasta aateliset sukukirjat eikä minun isäni, vaikka hän sitä varten kävi Saksassa, löytänyt puuttuvaa sukulenkkiä, rengasta.