Eveliina: Te rakas… hahhahhaa (nauraa kauvan ja juoksee huoneeseensa.)
Rouva Kauppelin: Mikä onni meidän perheellemme!
Keino: Minä, hm, rakastan, hm…
Rouva Kauppelin: Tytärtäni, minä annan teille siunaukseni, minä kuulin viimeiset sananne.
Keino: Mutta neiti nauroi, hm. Minä en ymmärrä, hm.
Rouva Kauppelin: Hän on vielä niin nuori ja vallaton ja vakaantumaton.
Keino: Kyllähän minä… mutta minun täytyy jo lähteä.
Rouva Kauppelin: Kyllä minä puhun Eveliinalle. Niin, niin, tulkaa nyt kekkereihiimme, ennen muita olette tervetullut.
Keino: Kyllä minä, en ole ajanut vielä partaani, hm. Minä kumarran. (Pois.)
Rouva Kauppelin: Muistakaa nyt jälkenne!