Kauppelin: Mitä? Onko tapahtunut vaalissani erehdys, niin sanoakseni paljastus, höm, ei, asianhaarojen käänne?
Urkuri: En ymmärrä sinua. Ei, minä tarkoitan, että setäni kuulemma on kuoleman sairas.
Kauppelin: Vai ei sen pahempaa. Minä onnittelen, sittehän olet kohta rikas mies.
Urkuri: Niin ja sentähden ajattelin, että saisi jo se ihana aika minulle koittaa, jolloin saan sinun tyttäresi omakseni.
Kauppelin: Tiedäthän, etten ole naimaliittoa vastaan, odottakaamme asianhaarojen sitovia voimia, minun rouvani ehkä vihdoin taipuu, höm. Kas tuolta tulee Eveliina, puhu hänelle itselleen, minä menen viimeistelemään puheeni ratkaisevaa loppua. (Menee.)
Urkuri: Armas neiti, nöyrin palvelijanne.
Eveliina: Herra äänien värvääjä ja vallan hännystakissa!
Urkuri: (Tarjoo kukkavihkoa.) Saanko minä tarjota tämän. Ymmärrättekö kukkaskieltä?
Eveliina: Ah, ruusuja! Kiitos.
Urkuri: Minä näin viime yönä teistä niin ihanaa unta, teidän silmistänne tahtoisin minä selvityksen etsiä.