Eveliina: Tämä tuli niin äkkiä. Minä ihan punastun.
Urkuri: Punastutte kuin ruusu. Ah, Eveliina. (Kietoo kätensä Eveliinan vyötäröille.) Taiteilijasydämmeni palavimmasta pohjasta minä sinua rakastan.
Eveliina: Ky-kysykää mammalta! Joku tulee!
Urkuri: Saanko minä siis….
Kalle: (Kulissin takaa.) Kuules Miina, sokerinuppuni, herran terttuni!
Miina: Mitäs sinä siinä rimpuilet, pöytä kaatuu.
Urkuri: Voi vietävä! Menkäämme teidän kammioonne!
(Vie Eveliinan vasemmalle; Miina ja Kalle kantaen pöytää.)
Kalle: Voi, turkanen, kuinka sinä tänään olet nätti valkosessa esiliinassas.
Miina: Ja sinä olet mustahäntäinen korppi.