Kauppelin: Niin. Kukas muu!
Rouva Kauppelin: Kukas muu. Voi, minua onnetonta!
Kauppelin: Mikäs sinun on? Enhän sinua herättänyt, hiljaa kömmin vuoteeseen.
Rouva Kauppelin: Kenen vuoteeseen?
Kauppelin: Sinun tietysti. Entä sitten?
Rouva Kauppelin: Vielä häntä kysyy. Kyllä minä tiedän, Anders, sinä höyläät minun ruumiskirstuani. Mokoma perheenisä, jolla on naimaijässä oleva tytär!
Kauppelin: Soh, soh, Akusta, sinä puhut kuin unissapuhuja.
Rouva Kauppelin: Huuti! Vielä tässä teeskentelet. Mitä sanoo tästä tohtori, mitä sanoo pormestari ja koko kaupunki?
Kauppelin: Minä olen kuin pilvistä pudonnut.
Rouva Kauppelin: Sinä yötyri, aviorikkoja, sinä, sinä, oh, minä kuolen varmaan. Anders! Mikä on tämä! (Näyttää hiusneulaa.)