Kauppelin: Hiusneula.
Rouva Kauppelin: Niin, mistä se on joutunut ponsuurisi taskuun! Vastaa, äläkä kiemurtele kuin ankeriainen!
Kauppelin: Akusta kulta, en kuolemakseni tiedä.
Rouva Kauppelin: Et tiedä. Sinä olet pettänyt minua, sinä punainen pulisonkimaakari, sinä rietas pöhömaha. Ja tuommoisen rievun kanssa minä astuin vihkituoliin.
(Kauppelin peräytyy huonettaan kohti.)
Kauppelin: Pyhä isä auttakoon!
Rouva Kauppelin: Tuommoisen tuulihatun kanssa olen minä syönyt, juonut ja yöni nukkunut. Etkö sinä häpeä, eikö sinulla ole ollenkaan sydäntä.
Kauppelin: Älä, älä! Miehellä on miehen sydän.
Rouva Kauppelin: Jestas sentään. Minä toimitan sinun holhouksen alle ja minä haen sinusta avioeron.
Kauppelin: Akusta kulta!