Kamreerska: Mitä, mitä sinä kuulit?
Rouva Kauppelin: Tohtori oli punainen kuin kukko ja…
Kamreerska: Ja? Sinä kiusaat minua.
Rouva Kauppelin: Ja sammalsi: minä, hm, rakastan teitä, neiti. Katsos, Sesilia, hän puhui rakkauden kieltä. Sitä minä vaan ihmettelen, miksi tohtorin kädet olivat tervassa, kun minä annoin siunaukseni.
Kamreerska: (Nousee sohvasta.) Tämä ei ole totta, tämän sinä olet keksinyt.
Rouva Kauppelin: Mika sinuun on tullut? Oletko sinä ehkä hiukan mustasukkainen?
Kamreerska: Hoo, minäkö? Eveliina tohtorille, mikä mesaliangssi! Tohtori sanoi minulle, että Eveliinalla on kalanaivot.
Rouva Kauppelin: Kalanaivot. Hillitse kieltäsi, lasareetin kampreerska!
Kamreerska: Hanskamaakarin tytär, et ole syntynyt sivistyneestä perheestä kuten minä.
Rouva Kauppelin: Kaunista sukua! Aatelissukua muka. Mihinkä ne aateliskirjat katosivat, ei niitä ole merellä eikä maalla eikä missään! Puuttuva lenkki! Taitaa puuttua jok'ainoa lenkki. Mitä jätti jälkeensä sinun sotamiehestä kohonnut isäsi? Vanhan koin syömän mahonkisängyn ja mustuneen kynttiläjalan.