Kamreerska: Älä häväise isäni muistoa!
Rouva Kauppelin: Talosta taloon sinä kuljet kuin syöpäläinen juorukello kaulassa.
Kamreerska: Mokomassa talossa olen minä käynyt, talossa, jonka hajun tuntee jo pitkän matkan päästä, talossa, jonka isännän valtuusmieshullutuksia koko kaupunki nauraa. Ehei, tohtori on liian hyvä tällaiseen ryöväripesään, tohtori on monivuotinen ystäväni, ja minä vien hänet ihan nenäsi edestä!
Rouva Kauppelin: Pidä tohtorisi, jo vakka kantensa löysi. On Eveliinalla rikkaampiakin kosijoita. Mutta kuules, rakas herttainen Sesilia, maksahan pois ne pikkuvelkasi! Maksan, maksan, huomena maksan, jopa kai!
Kamreerska: Maksan vaikka tänä iltana, sillä minulla on hienoja, varakkaita ystäviä. Luuletko, että täällä enään kukaan kunnon ihminen käy! Tyytykää te matami Kauppiska vaan Rimpiskän seuraan!
Rouva Kauppelin: Lasaretin rotta, muistatko kuinka huonoa ruokaa sinun miehesi antoi sairaille? Kuolivat raukat, ja sinun miehesi oli menettää virkansa, luuletko, ettei sitä tiedetä!
Kamreerska: Minä haastan sinut käräjiin kunnian loukkauksesta, kyllä vielä näet. En ikinä enää avaa näitä ovia.
Rouva Kauppelin: Ei ole väliä.
Kamreerska: Hyi!
(Menee kiireesti ovesta.)