Urkuri: (Ovella.) Eveliina!
Eveliina: (Toisella ovella.) Missipulus, missi, kissi, kis, kis!
Urkuri: Leskirotta missin ottaa, hus, hus!
Rouva Kauppelin: (Huomaamatta.) Hyi!
Urkuri: No kerrankin sai kamreerska kuulla kunniansa. Sen hän ansaitsee, vanha juorukello.
_Rouva Kauppelin_t Haukkui kuin sylikoira, kun ei ruokaa saa. Siinä sai osansa Anders ja Eveliina ja kaikki. Sanoi tohtorin sanoneen, että Eveliinalla on kalanaivot. Mutta sen minä sanon, ettei Eveliina enään tarvitse mitään latinaruottia.
Eveliina: Mieluimmin minä menisin talouskouluun.
Urkuri: Taisi olla kuin ketun ja pihlajamarjojen, kamreerskahan hyppää tohtorin kintereillä aamusta iltaan.
Rouva Kauppelin: Eveliina on liian hyvä sille kirjatoukka friiarille, jolla ei ole muuta kuin vanha kirjakaappi ja vanhoja lukuvelkoja.
Urkuri: Rahojanne hän vain kosi, sitä vastoin tunnen toisen, joka ei rahoja katso, vaan on katsonut syvään Eveliinan silmiin.