Rouva Kauppelin: Tarkoitatteko… Kaikesta huolimatta ei kampreerskan kiukku saa häiritä tämän illan iloa. Kohtahan jo vieraatkin saapuvat. Eveliina, eihän sinulla ole uutta kultasolkeasi, joudu!
(Eveliina pois.)
Urkuri: Teidän tyttärenne on ihastuttava, Tuollainen silmälasiherrako hänet nappaisi, se olisi rikos luontoa vastaan.
Rouva Kauppelin: Silmälasiherra, niin. Kuulkaas, palovartijat löysivät kadulta silmälasit, olikohan ne tohtorin omat?
Urkuri: Kuulin kellosepältä, että tohtori oli ostanut uudet "silmät".
Rouva Kauppelin: Ahaa, nyt selviää minulle kaikki, tohtorin kädet olivat tervassa… silmälasit… Bärlundin talo… pitkä mies. Tohtori on tervannut meidän katupeiliimme, selvä kuin päivä. Ja sellaiselle olin tyttäreni antaa.
Urkuri.: Vanhan miehen vanhoja ylioppilaskujeita, hahhaa!
Rouva Kauppelin: Ja kampreerska on ollut yksissä juonissa.
Urkuri: Kunnioitettava rouva Kauppelin. Tahdon puhua teille vakavia asioita. Minun setäni on kuolemaisillaan ja tiedättehän, että hänen kuoltuansa voin perustaa sievän kodin. Tarvitsen itselleni vain kodin haltijattaren ja olen löytänyt sen teidän tyttäressänne, hänen suostumuksestansa olen melkein varma.
Rouva Kauppelin: Tämä tuli niin odottamatta.