Urkuri: Olen teitä aina kunnioittanut kuin äitiä, ja miehenne herra valtuusmies on parain ystäväni, hän on minun puolellani.
Rouva Kauppelin: Anders raukka, mitähän hän nyt ajattelee!
Urkuri: Eräässä isossa kaupungissa on minua kehoitettu hakemaan lukkari-urkurin paikkaa ja…
Rouva Kauppelin: Ja voitte päästä tirehtööriksi.
Urkuri: Niin luulen.
Rouva Kauppelin: Ennemmin annan minä tyttäreni teille kuin tohtorille.
Urkuri: Joka on Saksassa leivottu eikä meidän kotimaisten tohtoriamme vertainen.
Rouva Kauppelin: Niinkö. Siinä tapauksessa — ja tohtorin kiusaksi ja kampreerskan mieliharmiksi…
Urkuri: Minä pyydän ja rukoilen, onneni siitä riippuu.
Rouva Kauppelin: Minä suostun.