Kamreerska: (Viekkaasti.) Mutta Keinolla on pieni palkka.
Rouva Kauppelin: Enhän minä rahoja katsoisi, onhan niitä meillä hiukan; niin, kyllä se Anders enemmän pitäisi urkurista, sillä urkuri juoksentelee hänen asioillaan, mutta jos tohtori…
Kamreerska: Rakas Augusta, puhutaan nyt hiukan Eveliinastakin. Kuules, voisinhan minä antaa Eveliinalle ranskan tunteja, siten saisi hän minun ja tohtorin avulla hiukan education'ia ja sitten voisi hän matkustaa johonkin ulkomaan pension'iin.
Rouva Kauppelin: Panssooliin, se kuulostaa hienolta. Mutta kas, tuolta tulee minun mieheni.
Kauppelin: (Kirja ja puuvasara kädessä.) Hyvää päivää, rouva kampreerska.
Kamreerska: Päiviiä, herra valtuusmiesehdokas.
Kauppelin: Höra, hehhe. Eihän se vielä niin päteviin päätetty asia ole.
Kamreeska: Mitä te nyt kujeilette?
Kauppelin: Niin, mutta vastakkaiset periaatteet ja asianhaarojen sitova voima…
Kamreerska: Tehän puhutte kuin valtiomies.