Kamreerska: Pääsisi tohtorinnaksi, niinkö?
Rouva Kauppelin: Voi, rakas Sesilia, ihan niinkuin minäkin olen ajatellut.
Kamreerska: Mutta Keino on, niin sanoakseni, liian vakava nuorelle tytölle. Kypsyneempi nainen hänelle paremmin sopisi.
Rouva Kauppelin: Mutta kyllä minä sen niin olen katsonut, jos vaan tohtori…
Kamreerska: (Itsekseen.) Minun tohtoriniko tänne vävyksi, hoo! (ääneen) Kyllä minä puolestani tiedän, mihin päin hän tähtäilee, sen varmasti tiedän.
Rouva Kauppelin: Voi, Sesilia, ihanko varmasti, jestas sentään!
Kamreerska: Niin, mutta minusta urkuri…
Rouva Kauppelin: Mitä urkurista?…
Kamreerska: Iloinen ja aina kohtelias. Hänessä on jotain taitelijamaista. Sievästi hän aina nostaa lakkia kadulla ja sitäpaitsi on hänellä kuulemma rikas setä jossain pohjan puolella.
Rouva Kauppelin: Olkoon vaikka viisi setää, mutta miltä se nyt kuuluisi: kanttoorska, kanttoorska Virtanen.