Rimppi: Tohtoriltahan se Kauppelin varastaa sanansa.
Jokineni: Minäkin olen raittiusmies, mutta Keino pilaa mielestäni lörpötyksillään hyvän asiamme.
Keino: Kuten muinoin tribuuni Rooman torilla seisoo tänään joukoissamme mies, lääkäri niin sanoakseni, joka uutteruudellaan, hm, pelkäämättömyydellään, hm, sankariudellaan, hm, on koittanut sanalla sitoa ja toiminnan karboolivedellä parantaa potevan kaupunkimme mätähaavoja.
Stumlander: (Puoliääneen.) Eikös parkkivedellä!
Keino: Nyt kun hän on unus patrum urbis, on yksi kaupunkimme isiä, toivomme, hm, että hän yhä suuremmalla sankariudella jatkaa alotettua työtään. Minä juon hänen maljansa.
Stumlander: Vedessä, fyi fan, sillä tämä punssi on kuin vettä.
Keino: Minä kumarran.
Stumlander: Eläköön raittivuus!
Rouva Kauppelin: Herra Stumlander, nyt ette ole hiusneuloja poimimassa.
Kauppelin: (Rykien.) Höm. Arvoisa herrasväki, minä, minä… Asianhaarojen pakotuksesta ja vaikutuksesta olen minä ylöttynyt siihen asianomaiseen asemaan, jossa tahdon uhrata henkeni ja yritteliäisyyteni rakkaan kaupunkimme ylösrakennukseksi. Tämän sanon minä torjuakseni tohtori Keinon kauniit, oppineet sanat, höm. Minä olen puhunut, höm. Ja samalla saan minä sen arvaamattoman kunnian ilmoittaa, että minun tyttäreni…