Kauppelin: Ulosoppineemme käy siellä naukkuja ottamassa eikä työstä tahdo tulla mitään, vaikka mies muuten on taitava ammatissaan. Kun minä olin taksoituslautakunnassa, niin…
Rouva Kauppelin: Se oli samana vuonna, kun sinä olit kuvernöörin päivällisillä.
Kauppelin: Niin ehdotin minä asioitten tarkoituksellista juoksua siihen suuntaan, mutta herrat sanoivat, ettei se kuulu asiaan. Mutta jos miniä nyt pääsen asioita johtamaan ja pohtimaan, niin…
Kamreerska: Tillikka on pantava pois. Siitä on oikein vaarallista kulkea ohi. Arvoisa rouvasseurakin on ottanut asian puheeksi. Rouvien palvelustytöt kiertelevät kulkiessaan asioilla kaupungilla kaikenlaisten tillikkasankarien ympärillä.
Kauppelin: Niin minä yleisen hyvän ohessa ja sivussa edistäisin taikka oikeammin sanoen edustaisin…
Kamreerska: (Ivallisesti.) Omaakin asiaa.
Kauppelin: Höm. Hehhe? Kuinka niin?
Kamreerska: Saatte puolellenne raittiusseuran esimiehen tohtori Keinon ja raittiuskansan, tohtori uskoo minulle usein suurimmat salaisuutensa. Verraton mies!
Kamreerska: Entäs se toinen idea?
Kauppelin: Ollessani jo monta vuotta palokunnan komppanian varapäällikkönä, olen tullut tyysten, pitkin ja poikki ajatelleeksi, että meillä pitäisi olla oma kunnantalo. Sopivin paikka talolle omasta ja ehkä muidenkin asianomaisten mielestä olisi tukkukauppias Päätrluntin talo, tosin se on suoperäisellä pohjalla, mutta kuitenkin sopivalla paikalla. Nyt ajaisin minä valtuustossa läpi vedoten inhimillisyyteen ja kasvatuksen ylentävään voimaan, että kaupunki lunastaisi tämän yllämainitun talon tontin.