Kamreerska: Ai, ai, tehän olette valtioviisas. Minä olin eilen tukkukauppiaan luona, ja hän oli varma siitä, että tulette valituksi.
Kauppelin: Tukkukauppiaan kanssa siitä viime viikolla juteltiin Väinölän klubissa.
Rouva Kauppelin: Hym. Väinölän klubissa,
Kamreerska: Tukkukauppiasko keksi sen tonttiasian!
Kauppelin: Yhdessähän me tai oikeastaan minä… höm.
Kamreerska: Ja tukkukauppias on Väinölän esimies, ai, ai, teitä veitikkaa, klubinkaan ääniä ette ole unohtaneet.
Kauppelin: Te, te, rouva kampreerska, enhän minä…
Kamreerska: Hahhaa. Augusta sinä voit olla ylpeä miehestäsi.
Rouva Kauppelin: (Hymyilee.) Voi, rakas Sesilia, mitä sinä nyt turhia…
Kauppelin: Mutta täällä kaupungissa on viekas puplikaani… Puplikaanilla minä tarkoitan, — sillä minä käytin vertauksellisia tarkoituskohtia — tarkoitan hyvää naapuriani Rimppiä.