Rouva Kauppelin: Tiedätkös, Sesilia, että se Rimppi on hirveän ilkeä mies, vedätti kaksi kuormaa santaa…
Kauppelin: Meidän plankkumme taakse niin, että tukki meidän likaviemärimme suun.
Rouva Kauppelin: Ja sitten täällä on niin kamala katku, jota minä en kärsi, sillä minä olen hanskamaakarin tytär.
Kauppelin: Se Rimppi, Rimppi vehkeilee minua vastaan, jo monta vuotta on hän syrjäyttänyt minun, kaksi kertaa on hän ollut tielläni, kun olen ollut saavuttamaisillani todellisen päämaalini.
(Miina tuo kahvia ja tarjoo kaikille.)
Rouva Kauppelin: Niijaa kampreerskalle, enkö ole sinua niin monta kertaa opettanut! Ota enemmän sokerileipää, rakas Sesilia!
Kauppelin: (Käy levottomana lattialla.) Missähän urkuri viipyy!
Rouva Kauppelin: Juo nyt kahvia, Anders, se tyynnyttää!
Kauppelin: Tämä on tärkeä edesottaminen, kello viideltä on vaalikokous ja minun vihamieheni…
Kamreerska: Älkää nyt vaan pistäkö kuin jänis päätä pensaaseen! (Ovikelloa soitetaan.)