SAMPPA. Älä kiipelissä!
LASSI. Tuota… sano.
SAMPPA. Tämä Lassi se vain, että… etkö tule hänen Pollellaan ajelemaan?
TAAVA. No, herrajesta, siinä kirjavassa kiireessä, jahka vain saan tämän pukuni vähän reilaan, ja mihinkä sitä sitten… jos niinkuin kysyä saisi?
(Mielistelee.)
LASSI. He, pappilaan päin, sano.
TAAVA. Ettäkö vallan pappilaan! No sinnepäin minun on aina mieleni tehnyt.
SAMPPA. Tämä Lassi se vain… että olisi pastorillekin niinkuin asiaa, kun talossakin on se emännän tapainen tarpeen.
LASSI. Ihan niinkuin se onkin, sano, tarpeen!
TAAVA (Innoissaan.) Ihan niinkuin se onkin, sano. Sellainen iso talo, niin monta lehmää ja vasikkaa ja sellainen pulska, nuori isäntä. Ihanhan se on kuin porsliiniparatiisi! Ja jos sikseen sopii, että… hihi, Lassi minut on katsonut, niin enhän minä… Niin, niin, naisella on naisen sydän. Olen vain yksoikonen piikalapsi, kokematon ja koruton, mutta minulla on hempeä mieli ja siveä luonto. Näkisitte, kuinka minä sitä meidän pikkupossua ruokin, niinkuin kummilastani ikään!