MANU. Etkö sinä…?
HENNA. En, en! Hm! Ei, kuule, Manu, kyllä sinun täytyy muuttaa tapojasi, kuljet muuten lopulta nolona kuin nokikolari!
MANU (Ilostuen.) No jo nyt tahtoisin olla sileä ja sulava kuin kupernyöri! Kuinkahan sen asian alkuun niinkuin pääsisi, että tuota…
HENNA. Sinun pitää olla viini ja almassantti, kuten on tapana sanoa.
MANU. Millaista se on?
HENNA. No esimerkiksi, kun se vieras ryökkinä tulee Helsingistä meidän pappilaan ja yrttitarhassa istuu sen pappilan maisterin kanssa kiikkulaudalla, niin se maisteri… ole sinä nyt maisterina, niin minä olen ryökkinänä, niin sitten… No, nyt sinä kumarrat ja…
MANU. Ja sitten?
HENNA. Tarjoat kätesi.
MANU. He… no ja entä sitten?
HENNA. Käsket keinuun, se on kohteliasta sellainen.