"Niin, minä olen katkeruudesta kypsynyt viisaaksi naiseksi, enkä tahdo tielleni tyhjää, tyhmää maalaistyttöä, jolla ei ole aavistustakaan tehtävistään, mutta minä tiedän kuinka pitäisi näytellä, vaikka en itse osaakaan näytellä… en elämässäkään."
"Sinä vihaat Helviä siksi, että hän on nuori, vapaa ja vallaton mutta kuitenkin suloinen ja siveä, hänessä on jotakin maidon tuoksua, jota sinulla ei ole koskaan ollut."
"Helvi sopisi paremmin jonkun kappalaisen rouvaksi maalla… niin, maitoa lypsämään, silloin hän olisi omalla alallaan, näyttämöllä hän kulkee kuin hanhi."
"Sinä olet ilkeä, juuri sinun ilkeytesi on kuiluna välillämme."
"Minä olen suora! Siveä sanoit? Mikä on ollessa siveänä, kun mammat ja mosterit ovat enkeleinä liehuneet hänen ympärillänsä kehdosta saakka, hänellä ei ole ollut tilaisuutta joutua vietellyksi, eikä mikään romaanisankari ole astunut hänen tiellensä. Ehkä sinä nyt tahdot näytellä tuollaista sankarin osaa!"
"Entä sinä, hahhaa!"
"Niin, naura sinä vaan. Minä olen ollut siveämpi, sillä vaikka minä en koskaan ole tietänyt isäni nimestä, vaikka olen kasvanut puutteessa ja köyhyydessä, olen kuitenkin säilynyt, minä olisin voinut langeta mutta minä en tahtonut. Vasta sinulle antauduin minä kokonaan omasta tahdosta enkä senjälkeen kenellekään muulle."
"Oh, sitä minä en usko!"
"Älä usko! Sinä katsot omilla silmilläsi, sillä sinä et ollut puhdas mies siihen asti kuin tapasit minut. Te miehet katselette asiaa aina siten."
"Sinähän aivan saarnaat, sinun olisi pitänyt ruveta laupeudensiskoksi."