"Niin, koitas näitä käsivarsia!"
"Mikset sinä viihdy missään työssä? Pilkkaavatko ne sinua?"
"Hä, pilkkaavat, sanovat, että minä olen herrasmiehen kakara ja sitä minä olenkin. Mutta minä annan heille sanan sanasta."
Minä koetan hienosti laskea leikkiä hänen herraskaisuudestaan. Toivoisin, että hän lähtisi, sillä hänen henkensä turmelee koko huoneeni ilman. — Äkkiä muljottaa hän seinägobeliiniin ja huudahtaa:
"Eikö tuo ole Venedig, minä olen sen kuvan joskus nähnyt lapsena isäni kuvakirjoissa!"
Minä ymmärrän hänen kauttarantaisen tarkoituksensa, hän tietää, että minä ilostun matkamuistoista. — Olen sillä tuulella, että täyttäisin hänen kaikki pienet suuren-lapsen oikkunsa.
"Saanko minä ottaa pari paperossia?"
"Ota, ota!"
"Saanko minä istua korituoliin?"
"Istu, istu!"