"Isä antoi minulle olutta ja niin nukuin minä sohvalle. Tulipa isä vielä aamulla ja kysyi, oliko minulla kohmelo, antoi taas pullon olutta ja kaatoi minulle ryypyn ja sanoi: juo poikani! Minä sanoin: juo itsekin! Aamulla lähdimme yhdessä kapakkaan. Jaa, jaa, minun isäni oli kunnon mies, sanottakoon hänestä mitä hyvänsä, jo noin pienestä pitäen sain minä ruokapöydässä juoda ryyppylasin tähteet. — Kunnon mies, minä kunnioitan häntä, vaikka hän oli sellainen, vanha rähisevä herra."
"Niin, niin."
"Onkos sinulla, rakas ystävä, olutta?"
"Ei ole!"
"Herra jessus, minä en tule ilman toimeen, sinä tiedät, että minä olen alkoholisti."
"Koitahan hillitä itseäsi, sinulla on koko elämä vielä edessäsi, roteva olet kuin karhu, hiukan tahdonvoimaa vaan."
"Minun tahdonvoimani on mennyt vatsaani. Katsos näitä repaleita, katsos tätä nuttua, kehtaanko minä näillä kenkäruojuilla liikkua kadulla!"
Hänen äänessään oli taas itkua.
"Toissa päivänä sain eräältä liikemieheltä melkein uuden takin, mutta aamulla punaportin majapaikassa herättyäni huomasin, että minun takkini oli viety. Eikö sinulla ole edes jotain vanhaa ehjää takkia, sinähän lupasit… katsos näitä kenkiä."
Hän nosti kenkänsä kirjoituspöydän tasalle.