"Katsos, onhan sinullakin jänteitä."
"Hiukan vain kotitarpeiksi."
"Hä, kotitarpeiksi? Aijotko sinä käskeä minut ulos!"
"Enhän minä, ole kuin kotonasi."
Minä nojauduin kakluunia vasten.
"Ei minua enään voi pois potkia kuten silloin kievarissa, muistatko?"
"Muistan."
"Katsos, älä luule, että minä olen sinun armosi vaivainen, luuletko sinä, että minä sinun pienien penniesi tähden rupean sinua tässä rosvoamaan."
"Sinä lasket leikkiä!"
"Ah!"