KULTAISEN OKSAN ETSIJÄ.
Sinne aatos ennen lenteli jo ruskossa aamun varhaan, sinne sinisten kumpujen, merien taa, sinne unelmien ruusutarhaan.
Sinne vielä illoin ma ikävöin mun eloni sunnuntaina, siell' onnen kultaisen oksan näin, niin kirkkaana loisti se aina.
Nyt päivä on pilveen peittynyt, muut omaa onnea onkii, mun onneni kultapuuta syö maanmyyrät ja — siat tonkii.
LEIKILLISIÄ.
KAIKKI ON ENNALLAAN.
(Kaupunkikuva.)
"Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset."
Hämärässä välkkyy ikkunaverhot, talvinen päivä on laskussaan, lumihiuteet kuin valkeat perhot peittävät katuja hurstillaan.
Kuurassa seisovat naapurin tammet, Birgerin linna se häämöittää, Vanajaveden jäiset lammet puiden puitteista kimmeltää.