Viisarit kääntyy ja väärin ne näyttää; ihmiset kuolee ja ihmiset nai, hyvä kun oikein lahjansa käyttää, unessa ei ole syntiä kai.
Maailman humusta huoletonna vuos'sadan vanhassa loukossaan kaupunki nukkuu kuin kilpikonna; kaikki on aivan ennallaan.
AASINAJAJIEN MAASSA.
1.
Aasinajajat.
Ma lensin raisulla ratsullain yli savisten estevallein, ohi kyttyräkansan räyhääjien, ohi suurten aasintallein.
Mulle huusivat aasinajajat, ne selkääni lokaa viskas: "puti, pui, sinä syöksyt surmaa päin, sinä matkalla taitat niskas!"
Ne hurskaat aasinajajat lihapadoista joivat lientä, ne piirissä istui piipattaen, mik' on tyhmää, tyhjää ja pientä.
Ma korkeat tunkiotornit näin, siat tonkivat raitin suulla, ma pitkät tuhmuuden sarvet näin joka miehen portin puulla.
Ma sienenmuotoisen kirkon näin, papit rummutti pukinluilla: "nyt kiittäkäämme me Jumalaa, niin viisasta ei oo muilla!"