Suur''mestari Stultus.
Tien polvessa ma ison linnan näin, — se matka mulle on kuin unta; suur'mestarina Stultus hallitsi ja aasiritarien kunta.
Hän nyökkyi istuimellaan lallattain: "mui, muuli, mui, sa pikku muuli, viim'yönä isäntäsi unissaan sun herätyksen huutos kuuli.
Mui, muuli, lauhkea mun muulini, kas, isäs lallattaa ja nauraa, hei, homekorva, knaappi Paksupää, käy, katso, saiko muuli kauraa!
Nyt itseni ma tahdon sonnustaa, mun hurskas rintani nyt huokaa, nyt tänne kypärä ja keihääni, myös aasinhäntä-töyhtö tuokaa!
On nähty vihollinen rajalla, tuo Järjen pojanpoika häijy, hän tänne samoo kompajoukoillaan ja puuro-aivojani väijyy.
Kas, Järki täällä ennen ruhtinoi, mut siit' on ehkä sata vuotta, hän mullin mallin valtakunnan vei ja vanhat tavat muutti suotta.
On täällä maattu unta makeaa, ja harvoin uni syntiin puottaa, nyt nuori nulkki Meitä ahdistaa ja vanhaan perintöönsä luottaa.
Ma pukeudun tylsyyspanssariin, mun tunnussanani on suuri: kun tuhmuus aasin päällä ratsastaa, ei estä aatostenkaan muuri!
Mui, muulini, mun viisas muulini, ei isäntäsi ketään pelkää, kun kiinni pidän sinun hännästäs, niin pääsen vaikka pilven selkään!"