[1] Tyttöni, tyttöni, hei kumppaniksesi aina ma jään!
Maantien tähteni, mieroni kukka, hiiluva silmä, tumma tulta, sulle ma annan kultaisen renkaan valkoisen hevosen arvoisen, mit dschai, mit dschai, sorea Taafa, älä sitä hukuta tulehen! Mit dschai — — —
Lammaslauman sulle ma ostan, satulaan minä Taafan nostan; sammuvan nuotion hiilokselta mustalaispoika se ratsastaa mit dschai, mit dschai, kaukaa katsoo kuinka se Taafa nyt paimentaa! Mit dschai — — —
Elon kulku.
Elon kulku on niinkuin purren, joka lastuna laskettaa, aavaan suuntaa ja rannat jättää, merten sointuja halajaa.
Keulan kuohuissa riemu soittaa, toivo purjeita pullistaa, ruori rytkyy ja nuorat juoksee, pursi kahtaalle kuljettaa.
Teuhaa tummuvan pilven alla, suistaa loistossa auringon yli synkkien syvänteiden, ohi siintävän suvannon.
Karit kiiltää ja viimat viiltää, pursi loitolle lennättää, kultakankaita kohden puskee, yhtä loitolle sentään jää.
Antaa mennä kun mennä tahtoo, antaa laulaa kun laulaa saa, tämä kulku on vaarallista, tämä kulku on ihanaa!
Keväisiä sointuja.