1.
Ma hengitän tuoksuja tuoreen maan ja ma pingotan rintani paulaa, joka oksalla lintuset visertää ja ne uusista toiveista laulaa.
Maan alta jo myyräkin kurkistaa, kalasuomut ne välkkyy veessä ja sammakot letossa kurnuttaa ja ne kutevat päivän eessä.
Sisilisko se kivihin luikeroi ja suolta se kurki jo koikkuu, jänö uudessa turkissa teutaroi ja sen hännässä tappurat roikkuu.
Näin elämä ilonsa ilmaisee, minä näen niin kevyttä unta, salon vihreissä saleissa vilisee koko luonnon soittajakunta.
Kedon nurmelle korvani kallistan, maanaliset salapurot solskaa, ilon salvat ma laulaen vapautan, veri tanssii keväistä polskaa.
Voi, nyt minä tahtoisin armastaa, koko maaliman sylihini painaa ja elämälle kannelta kaijuttaa, joka mullekin säveleen lainaa!
2.
Kuin huumeessa leivoset leikkiä lyö ja kiitosvirsiä raikaa, suli soiluen hangen kireä vyö, jään laine jo söi ja jo valkeni yö, taas lempeen ja toivoon on aikaa.
Ja rinnankin lämpö se murtavi jään, joka tuuditti tunteemme hallaa ja se voittoa vaativi poutaisen sään, elononnea laulaa se enteissään, ruman aatteen alleen se tallaa.