Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais ja ma leivona nousta voisin ja tahtoni talvesta ponnahtais ja mun riemun oikean kaijun sais ja ma oikea laulaja oisin!

Ne pitkän matkan kulkijat.

Ne pitkän matkan kulkijat ne yhtyvät ja ne eroovat, kuka kysyisi nimeä heiltä!

Ne etsijät ne ehtivät, ne salasanojen hyräilijät ne tulevat kaikilta teiltä.

Ja niill' on merkit mentävät, tiepuissa piirut on heleät, jotka siskoissieluja ohjaa.

Ja niill' on pitkä määrän pää, se vetten takaa kimmeltää vasten hopeansinistä pohjaa.

Ne kysyskö mistä leivän saa, kun vaan on kaunis jumalanmaa ja kaunis on itäinen rusko!

Ne kulkemahan Luoja loi ja korpit niille leivän toi, sillä niillä on ihana usko.

Arpasilla.

Istu helkanurmelle ja nojaa sammalseinään, tuoss' on kortta kymmenen ja sido nyt arpaheinää!