Siell' laulajat kunnian ahnehet omantuntonsa joukolle tyrkkää, salajuorujat sopissa supsuttaa ja itsepilkkaajat huoahtaa, ne kulkevat polkua jyrkkää. Ja tyhjän tympeä nauru soi, täm' on nahkasielujen juhlaa, ja hauturi lopuksi koota voi, mitä elämä liikaa tuhlaa.
Ja hoijakan kellot ne helisee, näin joukot turulla teuhaa, ne etsivät iloa itsestään ja ne kulkevat lainahelyissään ja ne keppiratsuilla reuhaa. — Mies valkea-otsainen yksin käy ja etsii elämän juomaa, mut seurassa sen ei ketään näy, eikä kukaan Iloa huomaa.
Sua etsin.
Sua etsin, etsin ma kautta maan, voi, missä on matkani määrä, sun unten kuvissa näin minä vaan ja onko se uneni väärä?
Ma tahtoisin kerrankin armastaa, sanat salatut valloille päästää, ma tahtoisin paljon unhoittaa, en iäti laulaa ja säästää,
Ma tahtoisin päivän paisteeseen sekä aarteita tuhlaten antaa ja kunniaan sekä maineeseen sun sylissäni tahtoisin kantaa.
Minä laulaisin, mitä taitaisin, käsin tarttuisin elämään kiini, ja kivet minä tieltäsi kiskoisin, sinä oisit elämäni viini.
Ja sinuun sieluni kasvaa sais ja elämä elämää oisi, me kesästä kesään kuljettais ja koivuissa kantelot soisi.
Maaliman-Matti.
Tomu pelmui päivän paisteessa ja jalkaa poltteli santa, puun taulalle pihkaa tippuili, oli helteä metsän ranta.