Poika.
Älä sinä, neitoni, kisoja kiellä, käärmeell' on pesänsä pensaassa siellä ja valkoista jalkaas se pistää! Tule, tule hilpeän laulajan seuraan, sua minä hain kuin metsän peuraa, mut en sua löytänyt mistään!
Tyttö.
Piti, piti veijari, kiivas ja kirkas, paljonko maksaa se veijarivirkas, kai käärme on povessa sulla! Vaan jos heität sen myrkkyisen hampaan, hiljaa hiivit ja mieles on lampaan, niin ystäväks' saat sinä tulla?
Maaliman turulla.
Kadunkulmassa rumpali rummuttaa: "minä kuulutan kaikille julki, mies — veitikka Iloksi kutsutaan —, on karannut vankilatornistaan, johon pyöveli eilen sen sulki, se mies on valkea-otsainen ja kiertää pitkin maita ja silmä sillä on sininen ja punanen on sen paita!"
— Ja holjakka pyörii ja kansaa käy, nyt on turhuuden markkina-aatto, ja vallat ne vaunuissa keinuilee ja käädyt ja sormukset kiiltelee ja jälessä on matkijasaatto, ne tuhlaa joukolle almujaan ja lokaan kultansa hukkuu ja riitaa niillä on arvostaan ja ne kunnian patjoille nukkuu.
Ja tuolla ne silmänkääntäjät käy, jotka elävät köyhien työstä, ja sitte viisahat kirjoineen ja onnenonkijat koukkuineen, ne kuiluun voi veljensä syöstä; kas tuolla pappi on yksinään, joka kuivasti nauraa koittaa, ja tuolla se suutari lestillään surumessuja kujassa soittaa.
Kamasaksoilta kojuissa ostetaan, mitä oikukas tapa matkii, ja siellä on kirjavat keikarit sekä elämän mairivat kuokkurit, jotka toisten pöydiltä latkii, ja siellä on itserakkahat, jotka lemmen luotansa syytää, ja siellä on matalat mankujat, jotka kaikilta ropoa pyytää.
Siell' liittoja sokeita solmitaan ja ne elämä kahtia jakaa, koronkiskuri vannoen sanansa syö, tekohurskas laihaa rintaansa lyö ja ojavierissä makaa. Kuin kuumeessa, humussa huudetaan, kuka tuntisi toinen toistaan, mitä toinen on ahertanut varjossaan, sillä toinen valossa loistaa.