Limokujassa.
Tule limokujaan, miss' on nuori parvi, älä kysy kenen häitä juodaan, lienet lauluniekka, ota olutsarvi, kivikellarista uutta tuodaan! Maista, juo ja nauti, naura haarikalle, kerran tulee tauti, joka pitopöydän alle suuren salakuopan kaivaa!
Kysy lainehelta, miksi itkee ranta, — juo ja sulattele rintas jäätä! — Luhdin solass' oisit nähnyt morsianta, itki, suki surullista päätä! Maista, juo ja nauti, naura haarikalle, kerran tulee tauti, joka pitopöydän alle suuren salakuopan kaivaa!
Sieltä alas astui helykruunussansa niinkuin lumipilvi säteissänsä, kosken poika soitti suurta kanneltansa, nurmi nuokkui silkkiliepeillänsä. Maista, juo ja nauti, naura haarikalle, kerran tulee tauti, joka pitopöydän alle suuren salakuopan kaivaa!
Mitä mylläristä? Siitä tarut toiset, nälkävuodet sille kultaa kantoi, karjaa kuljetteli talolliset, loiset, jauhotynnörin hän niukan antoi. Maista, juo ja nauti, naura haarikalle, kerran tulee tauti, joka pitopöydän alle suuren salakuopan kaivaa!
Arkun pohjat kiiltää myllysillan alla, älä sinne katso, juodaan aamuun saakka, lienet lauluniekka, laula laulamalla kuinka helykruunukin on taakka! Maista, juo ja nauti, naura haarikalle, kerran tulee tauti, joka pitopöydän alle suuren salakuopan kaivaa!
Häitä kuokkimassa.
Miksi häihin iloisiin mun tänne piti tulla, kun sen toisen morsian vain mielessä on multa?
Morsian se kuva on mun lapsuusystävästä, äänen hellän, hellän ma kuulen hälinästä.
Sirkut oli silmät sen kuin päivän vanhan vuokon, varsi laikkui valloillaan kuin kailarannan ruoko.