Lanka luistaa, taival taittuu, taakseni en näe vaan, virka nuori virsiniekka, joko kuoppaa kaivetaan!
Lanka laukee, loitsut loppuu, kun ma romuun romahdan. Luojan käsiin langan lasken, nurmen alle nukahdan. —"
Astui tietä vanha vaari, Jumalastaan jupisi, luki kaikki lankaloitsut, viekkahasti virnuili.
Kun maa pyörii.
1.
Pyörremyrsky mylvi, repi, riehui, taivas tuprutteli tuliaan, valtamerten kattilat ne kiehui, maa se horjui korsipatsaallaan.
Kansat kauhussansa maassa kieri, vuoret kaatui yhteen rymyyn pois, tuli yö ja tyhjyys vettä vieri, laastiin maa kuin ei sit' ollut ois.
Maan sen sijaan uusi tähti nousi, syntyi uusi kansa uuden maan, tähti loisti, kun se aavaa sousi… Tää on sentään pahaa unta vaan!
2.
Mua itkettää ja naurattaa, niin vinosti se pyörii maa ja siellä tikuista riidellään ja raja-aitoja pystytetään, kuin myllyssä ihmiset pyörii ja häärää ja toinen on orja ja toinen määrää, ne tutkivat elämän öötä ja aata ja tulella ne toisensa kauniisti kaataa, voi, voi sitä ikuisen ihanaa maata, se vanhassa vauhdissa pyöriköön vaan, kun minäkin mitätön pyöriä saan!