Onnen lupa.
"Majani minä rakennan sille korkeelle kalliolle…"
Kansanlaulu.
Onnen tupaani rakensin ja veistelin nurkkahirttä, hakkuu salossa kaikuili ja ma laulelin ilovirttä.
Tuvanseinät mä kuvasin ja koristin ovipieltä, raidat ja risut ma perkailin ja niitin nokkoset tieltä.
Luulin tupani seisovan ja torjuvan tuulen töitä, ilonpäiviä oottelin ja keveitä kesä-öitä.
— Tuli ne syyskuun myrsky-yöt ja takavuodet ne kosti, repi ne kirjatun kattoni ja tupani ilmaan nosti.
Raunion kukkia poimin nyt ja sammal peittävi uksen; miksi ma kuvasin koruja vaan ja unohdin perustuksen?
Kullan kahleissa.
Näin minä kerran kultaista unta: taivaan räppänä tuprutti lunta, hiuteet ja rakeet ne rotkoihin vyörivät, hopeamarkkoina laaksoon ne pyörivät, siellä ne ihmiset hyöri ja hääri, rahoja ne suuriin tukkuihin kääri, helisevin taskuin ne toisiaan löivät, kultasilla kasoilla ne joivat ja söivät, rahoja laskivat harmajahapset, veli sysäs veljeä ja isäänsä lapset, kuka kahlas kullassa kainaloita myöden, kuka lepäs selällänsä rakeita syöden, unikekolukkari iloisena heräsi, Maaliman-Matti se konttiinsa keräsi.