Tulo kotikylään.
Hyvää iltaa paimenelle, et tutuksi minua tunne! "Hyvää iltaa tulijalle, ei silmäni sinua tunne!"
Tuossapa lehto on kuurassa, johon varsan vietiin liekaan, riihiraunion seinän takaa sumuinen lampi vilkkuu, kylässä kuolonhiljaa on, vain aidalta kukko kiekaa, kodalla tyhjät pääskysen pesät suvisia suloja ilkkuu. Metsä on juuria, kantoja täynnä ja harju on köyhän kalju, päivä se on kuin häpeissään ja kuukin on niin valju.
Miss' on kaunis kuusikkoni, joka kasvoi ylinnä muita? — "Taisi ne kaataa rahalliset miehet suuria tukklpuita!"
Talosta kuuluu virren pätkä ja heiluu jo ruokakellot, lapset lelunsa heittävät ja seisovat sormi suussa, luhdit on poissa, saunat on uudet ja laajemmat on pellot, portaalla harmaa Tellu herää ja kasi se istuu puussa. Pirtissä väki jo illastaa ja pöydällä höyryää huttu, miniä vieras on, neidot uudet ja moni on vanha ja tuttu.
Hyvää iltaa isännälle, kas pankoll' on vielä vaari, anna kättä kävijälle, kuin oisi nyt mittumaari!
Mistäkö tullaan? Maaliman mailta, missä on läyli olla, taival on tallattu, Kyöpelit käyty ja nähty sen seitsemät kummat, vilu on mainehen portailla ja kuninkaan kartanolla, virrassa vesi on suolainen ja sorsat ne siellä on tummat. Ylinnä maaliman tahko se pyörii ja maata ja vettä se viiltää, mahtajat vääntää, kansat kiljuu ja helisevät harput kiiltää.
Mistä olet neito nuori, ma lähteelles tahtoisin tulla, katsoisin sinua muistaakseni ja jano on kovin mulla.
Turolla tuolla ma hilastelin ja päremyllyjä laitoin, notkuvan koivun latvasta katselin selkien sinistä pintaa, tuosta ma kullalle ensikerran lemmenlehden taitoin, silloin en kysynyt sydämmen syitä, en ontuvan onnen hintaa. Missä on vanha laulajaveikkoni, lauloi se ennen aina? — "Lähtölaulunsa vappuna soitti, jo nukahti helluntaina!"
Hyvää iltaa mummo kulta, miss' äitini vanha lienee? — "Äitisi sairaana rukoilee ja siskoista tuuli tiennee!"