Viheriän, viileän oksan alta nään sinisen taivaan kaistan, lähteen silmässä jalkani kylven ja polulta marjoja maistan.
Hyttyset, hetken heiluvat lapset ne alkavat purpuriansa, päivänpaisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.
Käki se korvenrannasta kukkuu kuten kukkuvi helluntaina sinisellä oksalla sinisessä salossa, kun ei sitä huolet paina.
Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä: no, etkös, tili, lili, etkös, tuli, luli, mittumaaria vietä!
Kylän ohi tullessa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat, saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat!
Huomisen huoli nyt sydäntä painaa kuin viimesyksyinen lehti, suuressa saatossa suviset keijut jo sydämmeni tarhaan ehti.
Keinulaulu..
Heilu keinuni korkealle, linnut ne viettävät häitä, minä olen nuori kuin päivänkukka, en muistele suruja näitä!
Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannusilta, mesimarja paistaa ja pihlaja tuoksuu ja kirkas on taivahan silta!
Heilu keinuni korkealle, onneni riemuja laulan, kedon helyt kullalle kuiskaen poimin ja solmin sen vihreän paulan!