Yrttitarhassa yksin kuljet, siniset silmäsi nauraa, katselen sinua lehvien läpi ja unhotan elämän hauraan.
Katselen sinua kyynelsilmin, katselen yksin ja kauvan, kauvas lähden maaliman teille, ma veistin jo matkasauvan.
Voi jos kysyisit äidiltäin: että palaako poikasi milloin? Muiston kukkia poimisit ja itkisit joskus illoin.
Mustalaistaikoja.
Tuli mua vastahan mustalainen, pouvasi minulle polulla, katseli illan loimuja, katseli käteni poimuja, sanoi: "poikani kulkevainen, olet väärällä tolulla!
Nään sinun jättävän kotikunnaat, kannat kaihoa povella, kyselet maaliman turulla laulajaneitoas surulla, maksat onnesta kalliit lunnaat kuljet monella ovella.
Ihanasti se päivä paistaa, kun käyt suurihin kylihin, siellä saleissa isoissa kuljet neitosten kisoissa, vaan et löydä sitä naista, jota kaipaisit sylihin!"
En sua usko musta nainen, viekkaat, liukkaat on lukusi, mairitat maille sulille, viekoitat virvatulille, jotta olisin kulkevainen niinkuin omakin sukusi!
Suvisia suruja.
Maantien vartta ma vaeltelen ja kaunis on luomakunta, töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja satavi kukkaislunta.