Pois taas kuljen kotikunnahilta, tätä kutsuin kerran onnen maaksi, nyt en itke, katson mieron rantaa, johon särkyy tämä hylkyhaaksi."
— Noin hän miettii yksin kankahilla, sauvaan tarttuu huokaellen, raskahasti astuu vastamaata kauvas maalimahan hoippuellen.
TALON TIRANNI.
Hän makaa vaan ja talonsa hän heittää muiden hoivaan, hän äksy on ja ärtysä ja huutaa minkä voi vaan, hän onkin talon tiranni, hän sokeasti määrää ja äitiparka voivottaa ja piikaparvi häärää. Hän vaappuu herrain helyissä, ei väisty syrjään tiestä ja häntä valvein vaalitaan ja illoin kylvötellään;
On hällä rimpsut Raumalta ja Helsingistä vaunut ja sillä sitte ajetaan ja näytellähän miestä ja äiti se vain lellittää ja katsoo aina hellään. No voi sun Kiinan keisari ja voi sen miehen mittaa, en maksais siitä markkaakaan, en maksais piipunsittaa, jos mies ois — vuotta vanhempi, tuo äidin pikku Maunu!
MARKKINOILLA.
Täälläpä rattosat markkinat on, täällä on Hennakin, Vappu ja Heikki, rimputus, rallatus, hoijakkaleikki, täällä se hauska on sentään! Suutarin Jussi on viinassa taas, Puuska se krouvissa ryyppyjä kaas, ja orhit ne korskuu ja lentää!
Ei ole rengillä huolia nyt, kello on käypä ja kirkas ja uusi, lampahan turkki ja vitjoja kuusi, markkoja täynnä on tasku! Täälläpä kiireessä vääntyä voin, teuhaan kuin työkseni näin sekä noin, ja elämä on mäen lasku!
Suupelit, torvet ja kulkuset soi, puuskassa seisovi Taavi ja Janne, tahtia toistavi Liisankin lanne, Heikki se nostaa jalkaa, Tattari huutaen huivia myö, Viipurin ukkopa olkahan lyö ja rinkelin osto se alkaa!
Tuoltapa meidänkin tyttöset käy, Henna se Vappua selkähän työkkää, puoleeni vilkuu ja tirskuu ja nyökkää, sillä on poski kuin marja! Nyt sit' on kaikkien naurussa suu, voi, johan mieleni hullaantuu, kun tyttöjä sankka on sarja!