Iloliekit lautoilta leiskahtaa, pyhävenheet veikaten luistaa, kukin kuutamokultaa etsiä saa, joll'ei oo, sekin entistä muistaa, nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on leikin ja lemmen aika!
Pojat tuomen oksia kantaa vaan, kuka painuisi pimeään loukkoon, nyt laulelemaan, nyt naurelemaan iloparvessa neitojen joukkoon, nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on teiskuvan tanhun aika!
Nyt naapuri naapurin kättä lyö, ei vanhoja riitoja kaiva, maa vihreä on sekä valkea yö, sai palkkion touvon vaiva, nyt on helluntai, suvisunnuntai, sopujuhlan ja rauhan aika!
Suru murtunut mullasta nousta voi. kevät toiveen taimia kantaa, elo pyytää, kutsuu, hurmaa ja soi ja se lupaa onnea antaa, nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on nuoruuden suurin aika!
II. Rakkauden korkea laulu.
Puut joen partailla huminoi ja laineen liplatus vastaan soi ja kaisla rantoja kaulaa, pyy soidinpilliä soittaa suoltaan ja kuovi kutsuu ja huutaa huoltaan ja uros naaraalle laulaa.
Jo kukkii koivu ja kuohuu maa ja synnyintuskiaan aavistaa, on puron juoksussa kaiho, ja harjun varjossa virta soutaa ja taivas hehkuu ja lupaa poutaa, sit' toivoo taimiva laiho.
Ja luonnon sydän se tykkii vaan, soi lempi sylissä ilman, maan, soi läpi paateron harmaan, se lemmen lientävi talven töihin, se henkii päiviin, se henkii öihin, kuin hellyys äidin ja armaan.
Ja lemmen hylkykin katseen saa, kun parit aamussa armastaa ja veri on poskipäissä, ei kukaan tunteensa tulta salaa ja käsi pyytää ja silmä palaa öin uuden luomisen häissä.
Kili-Aatu.