Kuljin koko kesän, ilosta ma juovuin, nauroin ja itkin hullu, voi, kuule, mun karjani, ja kuule, mun marjani: nyt kulta on mullekin tullu!
Salapolttaja.
On ylläin tahrittu sarkanuttu, ma olen hylky ja konnan tuttu, ei kättä lyö mulle kunnon mies, kai perii tyrmä mun, kuka ties, ei naista mulla, jot' armastais, ei äitikultaa, ken lohduttais.
Ja valelohtu on viinan keitto ja soinen sumu se mun on peitto, on hevosloimi mun vuode yön, mi muilta jäi, sen ma nälkään syön, ja pilkka pistää kuin veitsen pää, kun juomaveikkoni hähättää.
Mut sen ma tiedän, en liene roisto, vaikk' kulki vieraille talon loisto, kun kulkuteillä ma teutaroin ja öisin telmin ja päivät join, nyt itken vimmaani uhalla ja tulta nuotioon puhallan.
Jos heitin kehnosti kultaan lokaa ja rikoin riemun ja synti sokaa, en kuiluun kuihtuvan kaiken sois… Kun korven soista vaan päästä vois, taas onnen saisin ma, kuka ties, ja kättä paiskaisi kunnon mies!
Helkavirsiä.
I. Nyt on helluntai.
Ja nythän on taasen helluntai, kevät tautisen talven voitti, pihatuomi jo eilen kukkaset sai, sitä saunan sirkkakin soitti: nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on kukkien armain aika!
Sinitaivoja linnut kaijuttaa, rusopilvet soutavat vettä, vesiperhot, hyttiset piiriin saa ja mettiset etsivät mettä, nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on laulun ja soiton aika!